Lassi Rautiainen oli nuorena innokas metsästäjä. Kun metsästys sitten ajan myötä syystä tai toisesta alkoi vähentyä, piti harrastukselle keksiä korvaava muoto. Metsästyksen korvasi valokuvaaminen, ja nimen omaan luontokuvaaminen.

- Metsästys ja luontokuvaaminen ovat todella lähellä toisiaan. Kummassakin liikutaan luonnossa ja ammutaan kohdetta eräänlaisilla torrakoilla, kajaanilainen Rautiainen perustelee.

Vuoden 2008 parhaan luontokuvan Suomessa napannut Rautiainen ammentaa leipänsä luonnosta. Kuvaamisen lisäksi hän mm. toimii oppaana, järjestää luontosafareita ja kustantaa luontokirjoja.

- Minulla on koko ajan kaksi työtä päällekäin: luontokuvaaminen ja luontomatkailuyrittäminen. Pelkkä kuvaaminen ja kuvien myyminen on huono ajatus. Kuvien hinnat ovat internetin ja digikuvien myötä laskeneet rajusti. Pelkästään luontokuvaamisella itsensä elättäviä on Suomessa todella harvassa, Rautiainen kertoo.

-Luontokuvaajana yritän hakeutua koko ajan johonkin kohteeseen. Ulkolenkilläkin monesti huomaan kuvausaiheen, kuurainen puu tai jonkun muun kohteen. Liikkuminen on tärkeä osa ammattia, ja se on myös parasta tässä hommassa, hän jatkaa.

Mikä loma?

Yksityisyrittäjänä toimivalle Rautiaiselle loma-käsite on täysin vieras. Hänen mielestään loma on täysin teollisuuden huuhaa-keksintö.

- Olen maatalausvaltaisesta miljööstä lähtöisin. Isällä ja äidillä ei ollut yhtään vapaapäivää. Maatalousväestö aina elänyt niin, että työtä on aamusta iltaan, eikä sairastaa kärsi yhtään päivää. Minusta yrittäjä tekee kolminkertaisen määrän työtä tavan palkkatyöläiseen verrattuna.

- Töitä on aina liikaa, ja koko ajan pitää karsia niitä, mitä ei ennätä tehdä. Työ luonnon parissa mielenkiintoinen kokonaisuus. Minulla on fiilis, ettei koskaan ole saavuttanut mitään. Ei tässä työssä ole jotain tiettyä maalia, että tuon kun teen, niin jään eläkkeelle, Rautiainen kertoo.

Kuhmon kojuissa vietettyjä öitä Rautiaiselle kertyy huhti-syyskuussa noin 80-85. Piilokojukäyntejä kertyy puolestaan 90-100 vuosittain. Rautiainen pyrkii olemaan joka viikko vähintään yhden yön jossakin lukuisista kojuistaan. Vaikka hänellä on aina kamera mukana, niin samalla käynnit ovat tilanteen seurantaa. Näin hän tietää raportoida asiakkaille ympäri maailman, että mikä on mm. lajitilanne ja paljonko on lunta.

- Jos sata iltaa tai yötä istuu kojussa, niin niistä ehkä vain kymmenen jää mieleen. Harvoin siellä mitään jymy-ylläyksiä tapahtuu.

- Luontokuvaamisessa on aina riski, jos tähtäimessä ovat elävät kohteet. Osa kuvaajista menee varmoihin kohteisiin, missä on aina varmasti kuvattavaa. Suomessa voi joutua kyttäämään pitkään, eikä sitten näe vilaustakaan siitä, mitä on aikonut nähdä.

Yhden henkilöauton hinta ei riitä

Rautiaisen ammatissa sietokyky ja kärsivällisyys nousevat arvoasteikolla muita ylemmäs.

- Jokaisessa työssä on hyviä ja huonoja puolia. Ihmiset valehtelevat, jos muuta väittävät. Kojuissa saatetaan olla monta päivää, mutta mitään ei nähdä. Auto saattaa särkyä pakkaseen, eikä puhelin toimi. Yllättäviä tekijöitä sattaa tulla ja niistä pitää vain selviytyä.

Luontoyrittäjänä Rautiaisen kalenteriin merkintöjä on tehty pitkälle ajalle. Töitä ja tapahtumia on Rautiaisen mukaan sovittu aina vuodeksi etukäteen. Rautiainen on tehnyt paljon kuvausmatkoja myös ulkomaille. Vuosien saatossa yli 20 maata on tullut kameran linssin läpi tutuksi.

Vieraista maista haen kokemuksia. Siten ymmärtää paremmin olosuhteita ja näkee oman työn inteensivisemmin. Jos vaan mököttäisi Kainuun korvessa, mikä on hyvä paikka mököttämiseen, niin se ei ole hyvä ratkaisu. Ei tiedollisesti eikä psyykkisesti.

Luontoyrittäjällä kojujen ylläpitoon ja haaskan kuljetukseen kertyy ajokilometrejä pelkästään 30 000 kilometriä. Yrityksen kolmen auton mittareiden yhteenlaskettu kilometrimäärä vuodessa on yhteensä noin 120 000 kilometriä.

Polttoaineen lisäksi luontoyrittäjälle kertyy paljon muitakin kuluja. Esimerkiksi valokuvauskalusto vaatii säännöllisesti päivittämistä.

Kalusto pitää vaihtaa ja pitää ajantasalla. Tällä hetkellä minulla on kahdeksan digirunkoa, joista käytän kolmea, ja linssejä on parikymmentä. Yhden auton hinta ei riitä, kun mietitään koko kaluston arvoa.