Leipureita käy ainakin siinä mielessä kateeksi, että töitä saa tehdä keskellä tuoreiden leipien ja leivonnaisten mahtavaa tuoksua, eikä työpaikan kahvihuoneessa luulisi olevan puutetta kahvileivästä. Kateeksi ei käy kuitenkaan leipureiden työajat. Leipurit paiskivat töitä ja valmistavat herkullisia tuotteita sillä välin, kun suurin osa ihmisistä näkee vielä makeita unia.

-  Jos tulen kahdelta yöllä töihin, niin se tarkoittaa, että nukkumaan pitää mennä edellisenä iltana seitsemän aikoihin. Herätyskello soi sitten yöllä yhdeltä. Ei siihen tahdo oikein tottua koskaan, aina väsyttää herätä yöllä. Ikinä en ole kylläkään myöhästynyt töistä, leipuri Mika Honkanen kertoo ja koputtaa edessä olevaa puisen pöydän kantta.

-  Minulle nukahtaminen on ollut aina helppoa, unta ei tarvitse houkutella. Minulle tällainen työaika sopii hyvin, sillä pääsee aikaisin myös töistä pois, leipuri jatkaa.

Uunin lämmitystä, lukuisten leipä- ja pullataikinoiden tekoa, leipomista, paistamista…Leipurin tavalliseen työpäivään ei paljon paikallaan oloa ja kahvitaukoja sisälly. Tekemistä riittää ja paljon, aina puoli kymmeneen asti, jolloin työpäivä on paketissa.

- Koko ajan pitää olla mielen päällä, että mikä on seuraavana tulossa tai menossa, Honkanen kertoo.

Leipurin työ on tarkkaa puuhaa. Taikinan koostumuksen on oltava just eikä melkein, samoin kuin paistoaikojen. Mika Honkasella, kuten varmasti muillakin leipureilla, on taskussaan pieni paistoajoista ilmoittava kello. Kokemuksen myötä kelloa ei tarvitse kuitenkaan olla koko ajan tuijottamassa, sillä sisäinen kello tietää usein, milloin leipomotuote on ollut riittävän ajan uunissa. Leipurin työssä on myös tapauksia, jolloin kellosta ei ole hyötyä.

-  Taikinan kohoamista ei voi vahdata kellon kanssa. Se pitää osata katsoa silmällä, milloin taikina on hyvä, Honkanen tarkentaa.

Honkanen on työskennellyt kajaanilaisen leipomo- ja kondiittoriliike Pekka Heikkisen palveluksessa lähes yhdeksän vuotta. Honkasella ei ole varsinaista leipurin ammattitutkintoa, mutta hänen kommentti työhaastattelussa, että kaikki miehethän osaavat leipoa, vakuutti työnantajan.

- Tykkään työstäni. Parasta on se, kun uunista tulee ulos hyvännäköinen tuote, siinä tulee itsellekin hyvä mieli. Haastavinta tässä työssä on puolestaan saada tuote onnistumaan. Epäonnistuminen voi tulla esimerkiksi, jos tavara unohtuu uuniin tai höyry nousee liiaksi kaappiin, niinkin voi käydä joskus.

Leipuri tekee työssään tuhansia hekullisia leipiä ja leivoksia, mikä on leipurin suhde leipomiseen ja leivonnaisiin vapaa-ajalla?

- Maku ei ole mennyt leipomotuotteisiin, olen perso niille vapaa-ajallakin. Kotona ei tahdo oikein enää jaksaa leipoa, mutta silloin tällöin pitää pullataikina tehdä sielläkin.

Maisteleeko leipuri vapaa-ajalla syömiään leivonnaisia tavallista kriittisemmin?

- Kyllä maistellessa tekee koko ajan arviointia muista tuotteista ja maistelee kriittisesti. Pyrin reissatessa maistamaan sellaisia tuotteita, joita ei muuten saa.

Entä mitä tapahtuu niille leipomotuotteille, joita ehditä myydä? Saako henkilökunta syödä ne?

- Me pyritään siihen, ettei ylimääräistä jäisi. Mutta jos yli jää, niin eräs sikatilallinen käy hakemassa ne elukoille.